CSI on Trial

Veritahrakuvioiden analyytikoiden asiantuntijalausuntojen perusteella valamiehistö tuomitsi entisen osavaltion sotilaan David Cammin perheensä murhasta. Hänet vapautettiin vuosia myöhemmin, kun järkyttävä uusi todiste paljastui. Miksi veritahrojen mallianalyysin perusteella tapaus tulkittiin niin väärin? Onko se hyvää tieteen harjoittamista?

Keith Harward tuomittiin nuorena merimiehenä raa'asta pahoinpitelystä purema-analyysin perusteella. Vietettyään 33 vuotta vankilassa DNA-testi vapautti hänet ja osoitti, että puremaan perustuneet todisteet olivat hölynpölyä. Purema-analyysin alalla on käyty kiivaita sisäisiä taisteluja ja tehty valtion tutkimusta.

Tuliaseanalyysi on yksi yleisimmistä oikeuslääketieteellisistä käytännöistä Yhdysvalloissa, mutta sen taustalla oleva tiede on äskettäin joutunut tulen alle. Maanlaajuinen kiistely siitä, sallitaanko ampuma-aseanalyysi todisteena tuomioistuimessa, ei ole pelkästään teoreettinen.

Esikaupunkiäiti Audrey Edmunds tuomittiin naapurin vauvan ravistelusta kuoliaaksi. Hänet vapautettiin kuitenkin 11 vuoden jälkeen, kun häntä vastaan todistanut patologi myönsi, ettei hän ollut enää varma ravistellun vauvan oireyhtymästä.

Kengänjälki karmivalla Idahon rikospaikalla näytti vastaavan Charles Fainin kenkää – kummassakin oli pieni naulanreikä pohjassa. Kyseisen fyysisen todisteen perusteella hänet tuomittiin kuolemaan.

David Gavitt vietti lähes 27 vuotta vankilassa, ennen kuin uusi tuhopolttotutkimus vapautti hänet syytteistä. Anthony Kyles ja lukemattomat muut ovat yhä telkien takana. Mitä tapahtuu, kun rikospaikkatutkinnan takana oleva tiede etenee, mutta oikeudellinen ennakkotapaus katsoo vain taaksepäin?